Aloin ensin tehdä syanotypiaa kasvien juurista. Oli mielenkiintoista nähdä juuret tutusta viljelijän näkökulmasta mutta kuitenkin niin uudella tavalla.

Juuret täyttivät ajatukseni. Mietin maisemaa, sukujuuria, sattumaa, intuitiota risteyskohdissa. Mietin kaipuuta ja sitä miltä tuntuu, kun tuntee kuuluvansa paikkaan tai maisemaan.

Teoksessani sävyt, kerroksellisuus sekä kuvien sarjallisuus toimivat metaforana elämän eri vaiheille ja aikatasoille. Syanotypian rosoisuus ja epätäydellisyys tekevät tilaa sattumalle ja muistuttavat siitä, että kuva ei ole koskaan täysin valmis tai pysyvä.

Päiväkirjamaiset kirjoitukset kasvion vanhoilla sivuilla toimivat sekä kuvallisena että materiaalisena muistamisen pintana- paikkana, johon aika, havainto ja henkilökohtainen kokemus kerrostuvat. Olen pyrkinyt työskentelyssäni luomaan tilan, jossa henkilökohtainen päiväkirja muuttuu jaetuksi kokemukseksi ja materiaali itsessään kertoo omasta historiastaan.

Työni liikkuu muistojen, juurien ja kaipuun teemoissa. Näen syanotypian keinona tehdä näkyväksi jotain haurasta ja vaikeasti määriteltävää - jälkiä, jotka ovat yhtä aikaa läsnä ja katoamassa.